Siirry pääsisältöön
Näyttää siltä, että selaimesi on Internet Explorer 11 tai vanhempi. Selainta ei tueta, joten käytä muuta selainta.

Julkaisijan opas - Karelia-ammattikorkeakoulu: Näin kirjoitat hyvän verkkotekstin

Aluksi

Tämä opas ohjeistaa verkkotekstin kirjoittamiseen. Ohjeistus perustuu omaan kokemukseeni ja oppimaani sekä kolmeen lähteeseen: Taina Uimosen (2010) teokseen Kirjoita kiinnostavasti, Tiina Torpan (2014) teokseen Työssään kirjoittavan opas sekä Kimmo Svinhufvudin (2013) artikkeliin Verkkoon kirjoittaminen teoksessa Tieteen yleistajuistaminen (toimittaneet Urpu Strellman & Johanna Vaattovaara).

Oppaassa esitetyt ohjeet ovat parhaimmillaankin suuntaa antavia. Kaikkia ohjeita voi perustellusti rikkoa, kunhan tietää mitä on tekemässä. Toisinaan ohjeiden sopivuus riippuu kirjoitettavan tekstin lajista ja sisällöstä.


Sisällys

Tärkein kysymys | Verkkoon kirjoittamisen lähtökohtia | Verkkoon kirjoittamisen periaatteita

Kill your darlings | Yleiset kompastuskivet | Lukuja ja lyhenteitä | Kuinka aloittaa

Kun asiantuntija kirjoittaa | Sanajärjestys | Kapulakielisyys ja byrokratia

Verkkotekstit hakutuloksissa | Linkkien käyttäminen | Lähteiden merkitseminen


Katso myös Karelian julkaisuoppaan muut kirjoittamiseen liittyvät materiaalit (linkit aukeavat uuteen välilehteen):

Tutkimus- ja asiantuntijaviestintä

Kirjoittamisen kynnys matalaksi -työpaja

Yleistajuisen tiedeviestinnän -työpaja

Oppaan pääasiat löydät tiivistettynä myös alla olevasta videosta Näin kirjoitat verkkoon.

Tärkein kysymys

Muun muassa Tiina Torpan mukaan kaikkein tärkein verkkokirjoittamiselle esitettävä kysymys on, kuka on lukija. Miksi hän lukisi tekstin? Mitä lukija hyötyy sisällöstä? Teksti on siis suunniteltava ja kirjoitettava lukija mielessä pitäen.

Verkkotekstin kirjoittamisen periaatteita

Vakiintuneita käytäntöjä: 1.	Ytimekkäät, kuvaavat otsikot. Otsikoiden tehtävä on jakaa teksti mielekkäisiin osioihin ja ohjata lukija haluamaansa sisältöön. 2.	Keskeinen sisältö alkuun. Lukija voi näin päättää, haluaako hän lukea kappaleen loppuun. 3.	Lyhyet tekstikappaleet. Yksi asia per kappale pitää lukijan tyytyväisenä. 4.	Listojen käyttö. Harkitse listan käyttöä, jos listattavana on enemmän kuin neljä asiaa. Pidä kokonaisuus kuitenkin yksinkertaisena. 5.	Avainsanojen korostaminen. Lihavointi on keinoista tutuin ja käytetyin. Kursiivi toimii teosten nimissä ja lainauksissa. Älä käytä alleviivausta muissa kuin linkeissä.Yksinkertainen kieli on usein paras: Vältä jargonia eli ammattikieltä. Ammattikieli ei usein aukene siihen tottumattomille. Vältä kirjainlyhenteitä ja lukuja. Jos niiltä ei voi välttyä, selitä ne ja sijoita niiden väliin tekstiä raskaan vaikutelman poistamiseksi. Vältä kielikikkailua. Useimmissa tapauksissa vältä sarkasmia, sanaleikkejä, kliseitä, nokkeluuksia ja kielikuvia. Vältä mainoshypeä. Mainosmainen, markkinoiva kieli ei kovinkaan usein pure yleisöön. Lukihäiriöystävällinen teksti on lyhyt, selkeä ja yksinkertainen; on tasattu vasemmalle ja pysyy yhtenäisenä; ei käytä kursiivia, alleviivauksia tai kapiteeleja; käyttää kuvia ja kaavioita tekstin tukena.

Verkkotekstit hakutuloksissa — asiasanat otsikkoon

Sanoma- ja aikakauslehdet ovat nykyisin monin paikoin siirtyneet pitkiin, raflaaviin otsikoihin, joiden tarkoituksena on luvata tarina ja houkutella lukemaan. Samaa periaatetta voivat käyttää myös esimerkiksi blogikirjoittajat. Hakutulosten suhteen tällainen otsikointi tuo kuitenkin ongelmia. Siinä missä verkkolehden tai blogin lukija jo selailee tiettyä sivustoa lukemista etsien, useimmat asiantuntija-artikkelit löytävät lukijakuntansa pikemminkin verkkohaun perusteella kuin tekstin julkaisusivuilta. Kovin moni tiedonetsijä ei osaa avata vaikkapa Karelian Pulssi-portaalia asiantuntija-artikkeleita löytääkseen; he käyttävät Google-hakua. Lukukertojen lisäämiseksi olisi tärkeää, että artikkelit löydetään helposti haun kautta. Mitä useammin sivua luetaan, sitä paremmin algoritmi nostaa sen hakutulosten kärkeen.

Googlen, ylivoimaisesti suosituimman hakukoneen, sivut kertovat haun toiminnasta näin:

Kun teet haun, algoritmimme aloittavat sen käsittelyn vertaamalla hakutermejä niitä mahdollisesti vastaaviin hakemiston sivuihin. Ne analysoivat avainsanojen esiintymistiheyttä ja paikkoja ‎sivulla ja sitä, ovatko ne sivun otsikoissa vai leipätekstissä.

Selkein merkki tietojen osuvuudesta on hakukyselyn avainsanojen esiintyminen verkkosivulla. Jos kyselyn avainsanat näkyvät sivulla, otsikoissa tai leipätekstissä, tiedot ovat todennäköisemmin osuvia.

Lähde: https://www.google.com/intl/fi/search/howsearchworks/algorithms/

Hakuun vaikuttaa toki monta muutakin tekijää, mutta otsikossa esiintyvät sanat ovat ehdottoman tärkeitä. Jos kirjoitat artikkelin vaikkapa oppimismotivaatiosta, pitäisi sanan ’oppimismotivaatio’ löytyä myös otsikosta. Tällä hakusanalla useimmat aiheesta kiinnostuneet lähtisivät googlailemaan. Hakutuloksia selattaessa huomio kiinnittyy sellaiseen otsikkoon, joka on selkeä ja yksiselitteinen ja sisältää nimenomaan kiinnostuksen kohteena olevan asian.

Toki voi olla mukavampaa tehdä otsikoista omannäköisiä ja humoristisia tai jännittäviä. Kukin saa loppukädessä päättää itse, haluaako verkkotekstinsä otsikolla hakutulosten kärkeen, kirvoittaa lukijassa nauruntyrskähdyksen vai toteuttaa omaa luovuuttaan. Jos haaveissa on tuhannet lukukerrat, on hakutulosten toiminta otettava huomioon.

Yleiset kompastuskivet: pitkät virkkeet ja köyhät väliotsikot

Liian pitkät ja rönsyilevät virkkeet lienevät yleisin virketasoisista korjauksista, joita olen artikkeleja editoidessani tehnyt. Pitkissä virkkeissä viittaussuhteet alkavat hämärtyä, samoin kuin virkkeen pointti. Niihin lipsahtaa myös helposti oikeinkirjoitusvirheitä, kuten vääriä taivutus- tai verbimuotoja.

Tarkkaile virkkeidesi pituutta: virkkeen pitäisi jakaantua kahdelle, korkeintaan kolmelle riville. Kappaleen pituudeksi riittää 5–7 riviä useampaan virkkeeseen jakautunutta tekstiä. Tämän ohjeen eri bokseista löytyy kirjoittamista koskevia vinkkejä, joiden avulla myös virkkeiden pituuden sääntelystä tulee helpompaa.


Toinen korjausta kovin usein vaativa seikka on väliotsikot. Usein väliotsikot ovat tyyliä "Projektin tarkoitus", "Vuorovaikutteisuus" tai "Miten järjestelmä toimii?" Tämäntyyppiset otsikot eivät ole parhaimmillaan artikkeleissa, jotka pikemminkin silmäillään kuin luetaan (ainakin ensimmäisellä kerralla). Tällä sivulla muistutetaan moneen kertaan kuvaavien ja tarpeeksi runsaiden väliotsikoiden käytöstä. Testaa siis editointivaiheessa tekstisi otsikoiden toimivuutta: jos lukija lukisi tekstistäsi pelkät otsikot, saisiko hän tekstin sisällöstä tarpeeksi hyvän kokonaiskuvan?

Kuinka aloittaa?

Varmista, että lukija lukee tärkeimmän sijoittamalla tärkein sisältö heti alkuun. Aloituksen tulisi kuitenkin myös olla tarpeeksi kiinnostava, jotta lukija haluaa jatkaa lukemista.

Voit kokeilla seuraavia tehokkaita aloituskeinoja tekstisi lajista, tyylistä ja sisällöstä riippuen:

Kerro pääasia. Anna lukijalle tarkka tieto. Aloita kiinnostavalla väitteellä. Aloita lyhyellä virkkeellä. Sijoita alkuun puhutteleva kysymys. Kerro konkreettisesta tilanteesta. Pura abstrakti konkreettiseksi. Poista sanoja. Valitse keskenään rimmaavia sanoja. Kerro jotain yllättävää. Laita alkuun luettelo kiinnostavia, aiheeseen liittyviä ja mahdollisesti keskenään yllättäviä sanoja.

Muista kuitenkin, ettei yllättävyys, puhuttelevuus tai riimittely korvaa sisältöä. Tehokeinon ei myöskään tulisi pidentää tekstiä niin, ettei pääasiaa löydy ensimmäisten virkkeiden joukosta. Aloitukset toimivat parhaiten hyvin lyhyinä huomionkiinnittäjinä, joista pääsee suoraan asiaan.


Lähde: Torppa, Tiina. 2014. Työssään kirjoittavan opas. Sivut 34–35.

Kun asiantuntija kirjoittaa

Asiantuntijan kirjoittamisen ongelmakohdat eivät niinkään liity tekstin sisällön laatuun vaan tekstin venyvään pituuteen ja jäsentelyyn. Myös liian vaikea teksti – joka usein syntyy ylipitkistä virkkeistä, teoreettisuudesta ja yksityiskohtaisista selostuksista – on yleinen asiantuntijatekstin ongelma. Kun asiantuntijan on aika kirjoittaa artikkeli verkkoon, näyttää vinkkilista tältä:


  1. Vaativat, tärkeät tai pitkät tekstit kannattaa suunnitella ennen kirjoittamista.
  2. Jos kirjoitat yhteistyössä yhden tai useamman kanssa, sopikaa yhdessä muutama asia ennen kirjoittamista: tekstin sisältö, rajaus, näkökulma, tavoite ja kohderyhmä.
  3. Työelämän teksteihin sopivat lyhyet virkkeet. Pilko siis pitkät virkkeet useampaan osaan; joskus voi myös olla paikoillaan poistaa esimerkiksi tarkentavia sivulauseita.
  4. Kappaleet on niin ikään hyvä jättää lyhyiksi. Tähtää 5-7 riviin.
  5. Vältä liikaa tulkinnanvaraisuutta: esimerkiksi laajat yläkäsitteet tuovat tekstiin epämääräisyyttä. Ylimääräiset selittävät lauseet voivat joissain tapauksissa olla tarpeellisia.

Asiantuntijan kannattaa panostaa hyvään aloitukseen (ks. tämä saman sivun boksi). Toimiva tekstin jäsentämisen tapa on aloittaa keskeisestä ongelmasta, käsitellä sen mahdollisia ratkaisuja, ja lopuksi vetää kaikki yhteen.

Vaikeita kohtia voi työstää jättämällä ne pois, tarkentamalla ja selventämällä tai keventämällä informaatiota. Informaatiota voi keventää jättämällä turhat sanat pois, korvaamalla raskaat termit yleistajuisilla sekä pilkkomalla virkkeet lyhyemmäksi.


Lähde: Torppa, Tiina. 2014. Työssään kirjoittavan opas. Sivut 19-23, 118-121.


Taina Uimosen mukaan hyvä asiantuntemusteksti on vireä vuoropuhelu kirjoittajan ja lukijan välillä. Asiantuntemustekstin kirjoittaminen vaatii rohkeutta konkretisoida tieto kiinnostavaan muotoon. Konkreettinen kerrottava syntyy jalostamalla ja tulkitsemalla. Konkretisoinnin keinoja ovat mm.

  • yksityiskohdat
  • esimerkit
  • kuvaukset
  • vertaukset
  • tarinat
  • lainaukset

Konkretialla saadaan yhteys lukijaan ja tekstistä tulee vaihtelevampaa sekä ymmärrettävämpää. Konkreettisista asioista kirjoittaessa käytetään harvemmin hankalasti ymmärrettävää abstraktia kieltä.

 

Lähde: Uimonen, Taina. 2010. Kirjoita kiinnostavasti. Sivut 20–21, 106, 110–111.

Kapulakielisyys ja byrokratia — koita korjata

Kapulakielisyys tarkoittaa virkakielen ohella tarpeetonta tai kömpelöä sanankäyttöä, joka lisää tekstiin turhuutta. Ohessa muutamia ilmaisuja, jotka omasta tekstistä voi joko jättää pois, korvata tai muokata.

SANO SE LYHYEMMIN

asetetut tavoitteet à tavoitteet

kehittyy edelleen à kehittyy

keliolosuhteet à keli

reunaehdot à ehdot

osapuolineuvottelut à neuvottelut

vaikuttaa voimakkaasti à vaikuttaa

SANO SE PAREMMIN

asema à X:n asemasta

avaus à tarkoitat luultavasti uuden asian esiin nostamista

kohdentaa à on tarkoitettu

ulostulo à keskustella, ottaa kantaa… kontekstista riippuen käytä sopivaa verbiä

muodostaa à toimii parhaiten konkreettisen muodostamisen tapauksissa

ÄLÄ SANO SITÄ

johtuen/johdosta – usein kömpelöittää virkkeen ja hämärtää viittauksen

kautta, keskuudessa, henkilökohtaisesti, lähtökohtaisesti – useimmiten turha

koskeva – usein pitkittää virkkeen lisäämällä ylimääräisiä sanoja

liittyen/liittyvää – ks. yllä

myötä, nojalla, puitteissa, suhteen, valossa, taholta, pääsääntöisesti, osalta, puolestaan – suurimmassa osassa tapauksia turhia ja pitkittäviä

X on alue, joka… à alue vetää puoleensa turhia relatiivilauseita, älä käytä sitä


Jos et muista tarkkailla kapulakielen käyttöä kirjoittaessa, voit vaikka etsiä yllä mainittuja sanoja editointivaiheessa Wordin etsi-toiminnolla.


Myös byrokraattisia ilmaisuja on parempi välttää. Ne ovat epämääräisiä, raskaita ja täyttävät tekstin tyhjällä houkuttelemalla seurakseen edellä listattuja kapulakielisiä täytteitä. Kansantajuistaminen onkin samalla myös tekstin keventämistä ja tarkentamista. Byrokraattiseen kieleen viittaavat paitsi paperinmakuiset käsitteet myös runsas passiivin ja substantiivien käyttö.

Jos virkakielestä on vaikea päästä eroon, Tiina Torppa kehottaa miettimään, millä sanoilla kohderyhmäsi puhuu aiheesta. Kiinnitä huomiota arkiseen kielenkäyttöön: millaisia ilmaisuja jää jokapäiväisten sanojen ja etäisten yläkäsitteiden väliin?

Lähde: Torppa, Tiina. 2014. Työssään kirjoittavan opas. Sivut 42–49, 63–64, 73.


Virkakieleltä ei aina voi välttyä, mutta paikallaan on noudattaa hallintolainkin sisältämää ohjetta: ”Viranomaisen on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä.” (Hallintolaki 6.6.2003/434, 9 §.) Viranomaisen voi kukin mielessään korvata verkkokirjoittajalla – ohjaava periaate on sama.

Lähteiden merkitseminen

Jos käytät tekstissäsi lähteitä, ne tulee merkitä selvästi. Hyvän tieteellisen käytännön mukaista on merkitä sekä lähdeviite (Sukunimi Vuosiluku, Sivunumero(t)) tekstin sisälle sulkeisiin että koko viite lähdeluetteloon.

Painetut lähteet:

Sukunimi, Etunimen Alkukirjain. Julkaisuvuosi. Julkaisun nimi. Kustantajan kotipaikka: Kustantaja.

Sähköiset lähteet:

Sukunimi, Etunimen Alkukirjain. Päivitysvuosi. Otsikko. Julkaisijayhteisö. Verkko-osoite. Lukupäivämäärä.

Tarkemmat ohjeet lähdeluettelon laatimisesta esimerkkeineen löytyvät Karelian opinnäytetyön ohjeesta.

Muista tarkistaa, onko linkittämälläsi verkko-osoitteella pysyvää osoitetta. Esimerkiksi Theseuksesta löytyvillä julkaisuilla on aina pysyvä osoite. Käytä pysyvää osoitetta aina kun mahdollista sen sijaan, että kopioisit verkko-osoitteen osoiteriviltä.


Kun sijoitat lähdeviitteen tekstiin, pidä huoli sulkeiden ja pisteiden oikeasta paikasta. Useasti toistuva virhe näyttää tältä (virkkeet Puppulausegeneraattorista):

Keskeiset ideologiset periaatteet osoittavat, että eri toimijoiden välisiä toimintoja yhdistävä tekijä rauhoittaa hiusten halkomiseksi osoittautunutta geneerisyyttä. Ei tarvita syvällistä ymmärtämystä sen käsittämiseen, että maailmanlaajuinen trendi ratkaisee ongelmia tutkittaessa tahojen yhteistyön kariutumisesta aiheutuvia hyökyaaltoja rahoitus- ja sijoitussektorilla. (Puppu 2022)

Jos viitteen on tarkoitus viitata molempiin virkkeisiin, pitäisi vuosiluvun jälkeen sulkeiden sisällä olla piste. Jos viite viittaa vain sitä edeltävään virkkeeseen, pitäisi sulkeissa oleva viite tulla ennen virkkeen päättää pistettä.

Verkkoon kirjoittamisen lähtökohtia

Verkkoon kirjoittamisen lähtökohtia: Kirjoita lukijaa varten. Suunnittelu kannattaa. Pidä teksti napakkana. Kertova otsikko & kiinnostava aloitus. Jaottele teksti kuvaavin väliotsikoin.

Kill your darlings — lempimaneerit eivät aina toimi

Kill your darlings, siis hankkiudu eroon rakkaista mutta toimimattomista tai kuluneista tekstielementeistä. Omat lempisanonnat, kielikuvat ja erikoiset verbit sekä oman alan tai organisaation ilmaisutavat ovat koukeroisia ja vaikeuttavat tekstiä muille lukijoille. Lempimaneereja on toki hankala havaita, mutta yritä lukea tekstiäsi uuden lukijan näkökulmasta sitä editoidessasi.

Lukuja ja lyhenteitä — vähempi parempi

Jos tekstisi vilisee lukuja ja lyhenteitä, kiinnitä huomiota niiden sijoittamiseen. Liian paljon numeroita tai lyhenteitä peräkkäin tai peräkkäisissä virkkeissä tekee lukemisesta raskasta. Sijoita siis tekstiä lukujen ja lyhenteiden väliin, pitäydy lyhyissä virkkeissä, kirjoita lyhenteet auki ja käytä suoraa sanajärjestystä.

Lähde: Torppa, Tiina. Työssään kirjoittavan opas. Sivut 67–68.


Lukujen ja numeroiden oikeinkirjoituksen ohjeita löydät Kielitoimiston ohjepankista.

Tätä klikkaamalla pääset Kielitoimiston ohjeeseen lyhenteiden oikeinkirjoituksesta.

[Kuva valkoisesta kynästä keltaista taustaa vasten]

Sanajärjestys kaipaa huomiota

Eräs virkkeissä yleisesti esiintyvä virhe on käänteinen sanajärjestys. Vaikka tällä tavalla saadaan parhaimmissa tapauksissa elävyyttä tekstiin, asiallisissa teksteissä käänteinen sanajärjestys ei yleensä toimi. Tämä liittyy erityisesti pitkiin virkkeisiin: niissä oikea sanajärjestys on erityisen tärkeä selvyyden varmistamiseksi. Suosi siis suoraa:

subjekti + predikaatti + objekti

(tekijä + tekeminen + tekemisen kohde)

Voit lukea lisää sanajärjestyksestä Kielitoimiston ohjepankista.

[Kuva tabletin ruudusta, kynästä ja näppäimistöstä keltaista taustaa vasten]

Kuvaaja Georgie Cobbs palvelusta Unsplash

Lisätietoa

Monet tutkimukset ovat osoittaneet verkkolukijoiden silmäilevän sivulta lähinnä otsikon, väliotsikot, korostetut avainsanat, listat ja kuvat. Voit löytää lisää tietoa googlettamalla esimerkiksi ”how people read on the web” tai ”how people read online”.

Silmäily kiinnittyy aina samoihin asioihin. Tämän takia on paikallaan luottaa vakiintuneisiin käytäntöihin: ne ovat jo sisäistämiämme ja toimivat visuaalisina vihjeinä. Jos oikealta tuntuvia visuaalisia vihjeitä ei löydy, lukija poistuu nopeasti.


Muita verkkokirjoittamiseen liittyviä materiaaleja, joita voi käyttää oman tarpeen ja harkinnan mukaan (linkit aukeavat uuteen ikkunaan):

Minna Koskisen Verkkoon kirjoittaminen -diaesitys (JAMK aokk) (pdf) 

Digiajan kirjoituskoulun artikkeli helppolukuisesta verkkokirjoittamisesta

Syyllistytkö sinäkin näihin verkkokirjoittamisen synteihin? Blogikirjoitus.

[Kuva metalliketjusta sumeaa taustaa vasten]

Kuvaaja Markus Spiske palvelusta Unsplash

Linkkien käyttäminen vaatii selvyyttä

Kun käytät tekstissäsi linkkejä, tärkeintä on varmistaa ymmärrettävyys:

  • linkkitekstin tulee kuvata linkin kohdetta selkeästi
  • jos linkität tiedostoja, on hyvä mainita tiedostotyyppi sekä tiedoston koko
  • hyvä linkkiteksti on lyhyehkö, yleensä substantiivi + muutama apusana
  • älä linkitä sanoja, jotka eivät kerro linkin kohteesta. ”Lue lisää” tai ”Klikkaa tästä” eivät ole sopivia linkkitekstejä ainakaan yksinään.

Esim. Älä kirjoita: Lisätietoa löydät täältä.

Kirjoita mieluummin: Löydät lisätietoa projektimme verkkosivuilta.

Kertauksen vuoksi

Myös Kimmo Svinhufvud (2013, 192193) on osuvasti tiivistänyt verkkotekstin kirjoittamisen periaatteita:

  • kirjoita lukijaa varten
  • muista lukijan lyhyt pinna – keskittymisemme verkossa on lyhyt
    • otsikolla ja aloituksella on tärkeä rooli
    • tekstin pituus – lyhyys puree
    • harkitse tarkasti pääasiasta poikkeamista
  • muista ruudulta lukemisen työläys
    • pitkät kappaleet ja rivit ovat työläitä lukea
    • väliotsikoiden reilu käyttö ja lihavoinnit helpottavat selaamista
http://www.karelia.fi/fi/tutkimus-kehitys/avoin-tiede-ja-tutkimus